Otava, Helsinki 2007. 278 s.
tarista. Kustannus HD, Loimaa
2006. 203 s.
halusi pysytellä erossa punaisten
ja valkoisten kahinoista, mutta
joutui tahtomattaan mukaan vuo-
den 1918 Tampereen kevään ta-
pahtumiin Antti Tuurin Kylmien
kyytimies -romaanin sankarina.
Tuurin Taivaanraapijat-teoksesta
tuttu Jussi Ketola oli ennen sotaa
käynyt Amerikassa ja tutustunut
siellä Matti Kurikan ajatuksiin,
osallistunut työväentalon katto-
talkoisiin, muttei halunnut olla
sodassa sen paremmin punais-
ten kuin valkoistenkaan puolella.
Yksi oli kuitenkin varmaa: ihmis-
ten tappamista hän vastusti. Jus-
si joutui Tampereelle, kun val-
koisten varavääpeliksi itsensä ni-
mittänyt Rantanen pakotti hänet
hevosineen Seinäjoen asemalla
Orivedelle menevään junaan. Siel-
tä Jussin matka jatkui Tampereel-
le, missä hän joutui kuljettamaan
taisteluissa haavoittuneita ja kaa-
tuneita. Aina tilaisuuden tullen
sodan jalkoihin jääneitä siviilejä.
mot ovat karkeita ja yksiulottei-
sia: hyvät olivat viisaita ja viatto-
mia ja pahat julmia ja armotto-
mia. Hyviä ja pahoja ihmisiä löy-
tyi molemmin puolin rintamaa.
Jussi Ketola on päähenkilö ja san-
kari ja siten myös muita hahmoja
nokkelampi ja moraaliltaan kor-
keampi. Hänen ajatuksiinsa lukija
tutustuu vähitellen, mutta muut
henkilöhahmot jäävät vain en-
nalta arvaamattomasti toimiviksi
ohikulkijoiksi. Tarina etenee Jus-
sin näkökulmaa ja kokemuksia
seuraten ja havainnot muista ih-
misistä ovat Jussin ajatuksia,
mutta hän ei oikeastaan pohdi
asioita vaan enimmäkseen vain
havainnoi ympärillään tapahtu-
vaa. Tuurin valitseman kerronta-
tavan vuoksi yksilöt näyttävät
toimivan sodassa vain omien yk-
sityisten tarpeiden ja tavoittei-
den saavuttamiseksi ja matkan
varrella vastaan tulleet ovat joko
näiden tavoitteiden esteitä tai
edistäjiä. Ainoastaan päähenki-
löllä tuntuu olevan selkeä syy toi-
minnalleen, mutta hänen koh-
taamiensa ihmisten toiminnan
lityksiä.
teen 1918. Kirjan päähenkilöinä
ovat Rahjan veljekset, jotka las-
taavat Pietarissa junaan puna-
kaarteille Venäjältä hankittuja
aseita ja lähtevät kuljettamaan
niitä kohti Suomea ja Tamperetta
tammikuussa 1918. Todellisiin ta-
pahtumiin perustuva kertomus
on yllätyksetön seikkailu, jossa
toisiaan seuraavat vastoinkäymi-
set ja vihollisen väijytykset voite-
taan veljesten päättäväisyydellä
ja neuvokkuudella. Päähenkilöt
eivät kuitenkaan kehity tarinan
myötä, kuten Kylmien kyytimies
-kirjassa, vaan jäävät luonnos-
maisiksi ja sävyttömiksi. Kirjan
sankareiden toiminta ei vaikuta
erityisen sankarilliselta vaan pa-
konomaiselta tehtävän toteutta-
miselta. Tuurin kirjoissa ei ole so-
tasankareita, vaan enemmän ja
vähemmän itsekkäitä yksilöitä.
Vaikka sota raaistaakin ihmisten
käyttäytymistä, eivät Tuurin luo-
mat henkilöhahmot ole kovin us-
kottavia, tai ainakin toivoisin löy-
täväni kertomuksesta enemmän
aineksia heidän toimintansa ym-
märtämiseksi.
fil. maist., Helsingin yliopisto